SE ON VAIN!
Niin vain tämä kausi oli vielä ilman huipennusta, kun perjantaina joukkue kokoontui poikkeuksellisesti viimeistelytreeneihin Ollikkalan hämärään halliin. Poikkeuksellisesti, sillä yleensä kauden “viimeinen voitelu” suoritetaan lopputurnauksen isäntien kotiluolassa, jotta saadaan vähän tuntumaa uuteen halliin. Tällä kertaa loppuhuipennus pidettiin Kerttulan Urheiluhallissa, joka on nähnyt kaiken Suomen suurimmassa risteyskohdassa, Raisiossa, ja lyhyen välimatkan vuoksi päätimme aloittaa hallissa vasta lauantaina. Kova luotto oli siis omaan pelimalliimme ja olimme vakaasti sitä mieltä, että poikien ei tarvinnut tutustua pelihalliin ennen kuin ensimmäinen pallo lähti vihellyksen vihellyksen jälkeen tykin suusta.
Niin sanottu sekavyöhyke. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että kyseisellä alueella oli urheilijoita, mutta ei paikallista mediajoukkoa. No, tähänkin olimme varautuneet, sillä joukkueemme kolmas Liimatainen oli varustautunut megaluokan kuvantamislaitteilla ja saimme pöhinää seuraavan päivän tulevasta kierroksesta. Loppujen lopuksi se antoi meille lisäpotkua joukkueen sakkiin ja sopivaa rentoutumista koko joukkueelle harjoitteluun.
Onnistuneiden finaalien jälkeen otimme lauantaina Kerttulan ja B-poikien Suomen mestaruusfinaalit. Päävalmentajamme, aamuvirkku, Tubku oli jo lähtenyt tekniseen palaveriin muun porukan edestä, joten muut saivat hieman rauhallisemman aamunavauksen. En tosin ole ihan varma oliko tuossa palaverissa oikeasti Letku mukana, oli niin paljon “pieniä” epäselvyyksiä tietyissä yksityiskohdissa turnauksen kulusta [Toimituksen edit:
Juhlallisen avauksen jälkeen ei kuitenkaan vähitellen juurikaan tehty mitään. Meidän avausottelumme oli vasta toisella kierroksella, joten meillä oli mukava pitää poikien kanssa erillinen aloituspalaveri, jossa Hose muistutti poikia meidän pelin kulmakivistä. Itse yritin kohottaa joukkuehenkeä sekä saada pojat oikeaan pelitilaan listaamalla muutamia periaatteita ja teemoja perinteiselle fläppitaululle. Ajatuksena oli muistuttaa poikia yhteisestä tavoitteestamme ja siitä, että näitä teemoja toteuttamalla yhteinen tavoitteemme olisi täysin saavutettavissa. [Toimituksen muokkaus: siis puhtaasti sana MESTARUUS muodostui :)]
Ensimmäinen pelimme alkulohkossa oli Alahärmän Kisaa vastaan. Emme olleet vielä tällä kaudella kohdanneet Racea, mutta vastustajien joukossa oli tuttuja, osaavia pelureita. Tavoitteenamme oli saada hyvä startti turnaukseen ja peli aloitettiinkin normi seiskalla, eli Joona passarina, Jonttu ja Late yyp:nä, Juppe keskellä ja Juuso, Arska pajavasarana ja Nikke liberona.
Pelin alku oli tietysti hieman sekavaa ja askelmerkkien etsimistä. Aika pian saimme kuitenkin tontin kiinni ja saimme raavittua aika hyvin naapurin pois. Peli ei missään nimessä ollut mitenkään laadukas, mutta riittävän hyvä kuitenkin. Pelin aikana saimme antaa peliaikaa lähes koko rosterillemme. Ottelun aikana Joona vaihtui Vesterisen Eetuun, Robo tuli Lateen ja Maki Jupen tilalle. Vaihto “sai” heti yhden virheen jälkeen
Kaikki pelaajat täyttivät paikkansa enemmän kuin hyvin. Helpottava avausvoitto ja eväät paikallishegemonian kautta, kun kotijoukkue Raision Loimu asettui verkon toiselle puolelle.
Ajatuksemme tässä pelissä oli antaa muutamalle avainpelaajalle hieman lepoaikaa, mutta edessä oli erittäin pitkä päivä ja koko turnaus. Teimme sen verran muutoksia avaukseen, että Joonu aloitti liberona ja Maki toisena keskitorjujana, muuten aloitimme avauksen jätkillä ja jos/kun peli etenee suunnitellusti, niin voisimme tehdä vielä lisää muutoksia ja lepuuttaa muita ns. isoja pelaajiamme.
